Löytöjä ja kuriton orava

Kesä on sujahtanut ohi hurjaa vauhtia! Kaivauksilla on saatu pääasiassa nauttia aurinkoisesta (välillä hieman liiankin kuumasta) säästä, mutta satunnaiset sateetkaan eivät ole haitanneet, päinvastoin.

Tämän kesän kaivauksissa on keskitytty paljastamaan nk. Forsteenin kivitalon rauniota maamassojen alta sekä laajentamaan kuoppaamme talon pihamaalla, jotta pääsemme vähitellen kaivautumaan vanhempiin, syvemmällä oleviin kulttuurikerroksiin.

Erityisesti meitä on tänä kesänä mietityttänyt Forsteenin talon luoteisseinältä paljastuva tiilirakenne, joka saattaisi olla mahdollinen porrashuone.

Kesän esinelöydöt ovat olleet tyypillisiä: luita, lasia, keramiikkaa ja rautanauloja sekä muita pienesineitä kuten nuppineuloja ja rahoja. Joukossa on kuitenkin paljon monenlaista kiinnostavaa, joista tässä muutama nosto!

Vuoden 1872 yhden pennin kolikko. Taustapuolella Aleksanteri II:n nimikirjaimet.
Puukahvainen haarukka ajoittunee 1800-luvulle.
1700- ja 1800-luvun seltteripullojen sirpaleita on löytynyt melko paljon. Niissä on tuotu Turkuun kivennäisvettä, jota on nautittu terveysjuomana. Pullojen nimi tulee saksalaisesta Seltersin lähteestä.
Plombi eli lyijysinetti, joka on kulkeutunut kangaskaupan mukana Turkuun. Huonokuntoista esinettä ei valitettavasti ole vielä saatu tunnistettua.
Suurikokoinen avain löytyi kaivauksilta heinäkuussa – mutta mihin oveen se on aikanaan kuulunut?

Kaivauksilla ovat olleet museon arkeologien lisäksi mukana kesän korkeakouluharjoittelijat, museon vapaaehtoiset sekä lasten ja aikuisten kaivauskurssien osallistujat. Vähemmän avulias on sen sijaan ollut alla olevan kuvan kaveri, joka viime viikolla varasti kaivauksilta lampaan selkänikaman…

Kulttuuriperintövaras!

Kaivaukset jatkuvat vielä kahden viikon ajan – tervetuloa tutustumaan!

Kaivaukset käynnissä!

Aboa Vetus Ars Novan arkeologiset kaivaukset museon tontilla jatkuvat tänäkin kesänä. Kaivausaluetta on laajennettu Aurajoen suuntaan, jotta tutkimuksissa päästään paremmin käsiksi aiemmissa kaivauksissa esiin saatujen rakennusten pihapiiriin. Odotettavissa on, että kesän aikana saataisiin esiin 1700-luvun kivetty pihapiiri – sekä tietysti suuri määrä kiinnostavia esinelöytöjä!

Yleisö on tervetullut kaivauksille aina arkeologien ollessa paikalla. Kaivauksella järjestetään Arkeologin vastaanotto aina keskiviikkoisin klo 12.00–14.00. Tuolloin arkeologit päivystävät kaivauksella, esittelevät tutkimusta ja ovat varanneet uusimpia kaivauslöytöjä yleisön ihmeteltäväksi. Tapahtuma on maksuton.

Uusimpia kaivauslöytöjä tullaan esittelemään täällä blogissa sekä museon sosiaalisessa mediassa.

Tervetuloa tutustumaan!

Perjantaitunnelmia

Lähdin tänään museolle bussiaikataulujen takia aiemmin ja sopivasti pääsinkin aloittamaan hommat heti yhdentoista aikaan. Heli oli reippaana jo kaivuualueella porrastamassa maakerroksia, että saamme hyvän kulkuväylän kellarin reunustalle. Sää oli yön sateiden jälkeen oikein mainio kaivaushommiin ja aluksi tuli seulottua muutama ämpärillinen.



Kaivausporukkaa saapui porrastetusti mukavasti ja oli todella kivaa tutustua uuteen vapaaehtoiseen, sekä nähdä pitkästä aikaa paria vanhempaa tuttavuutta. Alueella kävi myös mukavasti yleisöä tutustumassa hommiimme.

Varsinaista tämän kesän pääaluetta emme päässeet vielä kaivamaan, sillä asiaan vihkiytynyt maansiirtokone ilmeisesti ilmestyy paikalle vasta seuraavana tiistaina. Sen sijaan aloitimme tasaamaan M201 yksikköä kaivetun kellarialueen takaa. Vaikka aluksi paikka näytti voikukkien täyttämältä perunapellolta, lopulta alue muistutti siitä, että olemmehan aiemmin näitä juttuja tehneet urakalla ja näytti oikein hyvältä.



Aurinko paisteli kaivauspaikalle koko päivän, mutta pieni tuulenvire piti huolen ihan mukavista olosuhteista työskentelyn suhteen.

Päivän hauskin löytö oli kirjoituspuikon palanen. Muuten löysimme paljon lasia, vaaleaa keramiikkaa, nauloja, pari isoa luuta ja muita melko yleisiä juttuja. Yllätyksekseni vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään liitupiipun palasta!



Kaivaukset jatkuvat taas maanantaina, eli oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille ja tervetuloa tutustumaan kaivauksille!

Terkuin,

Kimmo Leijala

Hommat käyntiin!

Terrrvetuloa virallisesti tämän vuoden yleisökaivauksien pariin!



Hommat alkoivat puoliltapäivin Jannan briiffauksella tämän vuoden kaivausalueesta ja pohdinnalla, miten saisimme Forsteenin talon kellarin ympäriltä tukena toimineet vaahtolasit järkevästi pois. Aluksi lapioimme varovaisesti tukirakenteiden juuresta urakalla materiaalia veks ja tasoitimme päältä kasoja, ettei kaikki valahda heti takaisin lähtöruutuun.



Isoin tuumailun paikka oli nuo varsinaiset tukirakenteet kellarin seinustalla. Miten purkaa niitä? Vai antaako niiden olla pystyssä, kunnes olisimme tarpeeksi syvälle lapioineet?

Päätimme lopulta kokeilla hajota ja hallitse -tekniikkaa, eli purimme tukipaalut ja levyt yksi kerrallaan, annoimme vaahtolasin valua vapaasti ja lapioimme koko höskän isoihin säkkeihin ja kellarin kerroksen päälle tasaisesti. Tämä toimi oikein mainiosti. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että en olisi uskonut käyttäväni porakonetta arkeologisilla kaivauksilla ensimmäisenä päivänä.



Sää oli mitä mainioin, eli lämpötila sellaiset +15 aluksi, pieni tuuli ja maa oli yöllisten/aamuisten sateiden kosteuttama. Heli tosin kaipasi helteitä ja vinkkasin, että hänestä voisi tulla hyvä egyptologi tämän mielipiteen perusteella. Lopulta saimmekin auringon paahtaessa ihan työskennellä, vaikka pilvistä päivää oli sateineen lupailtu.

Meillä oli myös mahdollisuus aloittaa varsinainen kaivaminen lastalla tänään ja maa-aineksen seulominen, mutta koimme järkeväksi lopulta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan kunnolla. Niin ja todella hyvää jälkeä pienellä porukalla saimmekin aikaan noin kolmessa tunnissa. En olisi ikinä uskonut millaisen metamorfoosin alue koki noinkin lyhyessä ajassa.



Huomenna pitäisi olla sadepäivä, eli olosuhteet ainakin maan koostumuksen suhteen voisivat olla hyvät perjantain hommia ajatellen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!



Terkuin,

Kimmo Leijala

Kevättalkoot!

Kaivauskausi 2022 alkaa virallisesti seuraavalla viikolla, mutta monttupuuhailut starttasivat jo maanantaina 23.5. Ennen kaivauspaikalle siirtymistä Ilari yllätti meidät tiilijumpalla, mitä voisin suositella jokaiselle työpaikalle keppijumpan tilalle! Siirsimme siis tutkimustiloista numeroituja murikoita tiili/luuvarastoon, mikä sijaitsee Konsulinnan kellariosaston uumenissa. Paikka oli itselleni jopa tuntematon ja hönki hauskaa muinaisuuden tuntua koko olemukseltaan. Tässä vaiheessa päivää jo huomasin, että flanellipaita ei taida olla se paras vaatetus näihin keleihin ja fyysisiin hommiin. Helteitä vielä odotellessa jopa…



Tämän alkuverryttelyn jälkeen siirryimme siistimään itse kaivausaluetta ja oli muutenkin mukava nähdä vanhoja tuttuja, sekä tavata uusia kasvoja yleisesti. Aika kului nopeasti haravoidessa lehtiä, risuja kerätessä, lapioidessa vaahtolasia pois tieltämme ja kantaessa museon seinustalta tiilimurikoita kahvilan terassin viereisille istutuksille. Jaksoimme ihmetellä kovasti, miten paljon pari massiivista puuta ja muutama pensas voi tuottaa materiaalia kaivausalueelle siistittäväksi.



Kaivauslupaa siis meillä ei vielä tälle viikolle ole, mutta maan pinnalta itse kukin bongasi hauskoja pikkulöytöjä ilman varsinaista kontekstia. Niitä ihmetellessä oli hauska huomata, että kyllähän tämä arkeologinen laserkatse taas toimii kuukausien tauonkin jälkeen, vaikka varmasti vielä virittelyä kaipaakin.

Poikkeuksellisen laadukas kahvipöytä suorastaan notkui herkkuja tauolla ja oli muutenkin hyvä hetki tutustua paremmin uusien ja vanhojen apureiden kesken.



Näillä näkymin pääsemme kaivamaan ensimmäinen kesäkuuta, joten sormet ja lastat syyhyten sitä odotellessa!

Terkuin,

Kimmo Leijala

Jälkityöt ovat alkaneet

Aboa Vetus Ars Novan arkeologinen kaivaus on tämän kesän osalta päättynyt. Maan alta esiin kaivetut muuratut rakenteet suojataan vielä pakkasen varalta ja sen jälkeen kuoppa jää talvikaudeksi odottamaan tulevia tutkimuksia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tutkimustyö olisi tullut päätökseen. Nyt käynnistyvät kaivaukset jälkityöt. Tämä tarkoittaa kaiken kesän aikana kaivetun aineiston läpikäymistä; löytöjen puhdistusta ja luettelointia, mittauskarttojen puhtaaksi piirtämistä, valokuvien luetteloimista ja kaivausraportin kirjoittamista. Samalla tehdään jo tulkintoja tutkimushavaintojen pohjalta.

Museon vapaaehtoiset ovat apuna myös tutkimuksen tässä vaiheessa. Aboa Vetus Ars Novan toimiston täyttää viikottain iloinen puheenporina kun löytöjen puhdistuksen ohessa muistellaan takana olevaa hauskaa kaivauskesää!

Historianelävöitystä?

Maanantaiaamun lyhyenä kahden tehotunnin vapaaehtoispäivänä ehdittiin pesemään vanhoja löytöjä toimistolla, kaivamaan noin 15-20 ämpärillistä liiterin aluetta, ottamaan tiiliä ja kiviä pois sekä tekemään mittaustyötä.

Mittaukset tehtiin nyt ensimmäistä kertaa takymetrin sijaan vanhalla vaaituskojeella, jota kaivausjohtaja iloisesti kuvaili historianelävöittämiseksi. Kaivauksilla mennään yleensä ajassa taaksepäin ja nyt niin tehtiin myös teknologisesti. Toisaalta laite vaikutti äärettömän toimintavarmalta – siinä ei mm. ollut (tyhjiä) akkuja…

Mitä sieltä näkyy?
Vilkaistaanpa…
Tätä!

Kuriositeettinä mainittakoon, että lähes vastaava japanilainen Sokkisha laatuinstrumentti löytyy myös Tekniikan Museosta ja on ajoitettu (luultavasti ilman radiohiilitutkimusta) 1960-luvulle.

Kaivaustöissä ihmeteltiin liiterin kulmaa ja sen rakenteiden käyttötarkoituksia. Tämä kulma on toistaiseksi pieni mysteeri. Melko selvä asia kuitenkin on, että muurari ei ole ollut aikansa huippunimiä. Sen verran hopussa kyhätyltä osa rakenteista näyttää. Onko täällä umpeenmuurattua ovea, ikkunaa, seinäkaappia, kissanluukkua, portaita, kaatunutta seinää? Vastaukset postikortilla.

Löydöt jäivät tänään suhteellisen vähäiseksi määrältään, mutta kovin mielenkiintoisia kaakelin paloja tuli esille. Valitettavasti ne jäivät minulta kuvaamatta.

Juha

Takaisin hommiin!

Perjantain kaivaukset alkoivat kuulaan syksyisessä säässä viikon tauon jälkeen. Puiden varjossa seuloessa oli ihan vilpoisaa, mutta museon ympärillä olevat muurit suojelivat meitä pahimmilta tuulenpuuskilta. Tyhjensimme aluksi ja kävimme läpi viime kerralta jääneet ämpärit. Löytöjä tuli niistä ihan mukavasti. Perinteistä lasia, luuta ja keramiikan siruja. Myöhemmin löytyi hienoa lasitettua kaakelia mm.



Torstaina Ilari tosiaan piti mainion esitelmän keskiaikaisesta lääketieteestä ja yrteistä. Tämän innoittamana kaivauksiamme tuli seuraamaan herrasmies, mistä saimmekin mitä parhaimman apurin lopulta koko kaivauspäiväksi. Eli ei muuta kuin meidän omituisesta varastokopista kaivauskamppeet mukaan, opastamaan ja hommiin!



Aina kun kaivamaan tulee uusi ihminen, on niin hienoa huomata ja eläytyä siihen lapsenomaiseen riemuun ja innostukseen. Vaikka näitä hommia on tullut tehtyä jo useampana vuotena, on kiva samalla löytää se tuttu kipinä itsestä aina uudelleen.



Juha ja Pirkka-Pekka tasoittivat liiteritasoa. Itse Aulikin kanssa lähinnä sen vierustaa kaivoimme ja yritimme tehdä sopivaa kulkuväylää liiterille, sekä kujakivetyksen tasolle. Heli puolestaan toimi monitoimityyppinä kertoen paikasta vieraille, seuloen ja kaivaen myöskin. Juttujen taso heitteli mitä syvällisimmistä asioista täyteen komiikkaan, eli huomasi taas jengin perjantaifiiliksen!



Ilarin kanssa oli hulvatonta seurata pilvien kulkua, mitkä tuntuivat kuin väistävän aurinkoa. Kunnon järjestelmäkamerallahan paras keli on paikan dokumentointiin pilvinen sää. Tästä saimme monet naurut, mutta onnistuihan se lopulta!

Pienen kaivaustauon jälkeen aika kului kuin siivillä. Tänään oli poikkeuksellinen päivä sinänsä, että hommat kestivät vain pari tuntia. Mutta hyvää lämmittelyähän tämä oli seuraavaa viikkoa kohden.

Päivän lopuksi oli hieno hetki pysähtyä porukalla ja miettiä syvempiä kysymyksiä ajasta, historiasta, arkeologiasta ja kaivamisesta. Hienoa monologia ja dialogia piisasi!

Eli kohti uutta viikkoa!

Terkuin,

Kimmo Leijala

Pohdittavaa, vastoinkäymisiä ja mielenkiintoinen luento!

Löytörasian sisältö oli aika samanlainen viime torstaina kuin aiempina päivinäkin. Mukavana lisänä tosin vastaan tuli pieniä kuvioidun keramiikan siruja, helmi, liitupiipun paloja ja ilmeisesti melko kookkaan rotan luita. Lisäksi oli ilo pitkästä aikaa tunnistaa Hollannista kotoisin olevan virvoitusjuomapullon kappale, minkä muut olivat kaivaneet aiemmin esille. On sentään jotain oppia jäänyt päähän aiemmilta vuosilta!



Siinä missä edellisissä päivityksissä olen kuvannut hemaisevaa mutavelliä ja muovailuvahaa seuloessa, tällä kertaa asiat kääntyivät hieman päälaelleen. Kun mutainen lilluva savimöhnä kovettuu, se muuttuu oikeastaan betoni- ja kivimäiseksi. Seulominen on todella hidasta, sillä paakkuja on todella hankala halkaista, murentaa tai saada järkevään käsiteltävään muotoon löytöjen erottamiseksi. Sekä toki niin, ettei vahingossa riko hauraita juttuja mitä paljastuu. Oma ongelmansa on myös se, että nuo kokkareet pitää käydä melkein yksi kerrallaan läpi, mikä voi olla aidosti jopa turhauttavaakin ja sormiinkin saattaa sattua.



Päivän loppupuolella Ilari päätti tutkia tarkemmin tämän vuoden kaivauksissa esille tullutta seinustaa. Seinämän päällä näkyy kolme tiiltä ja laastia, mitkä viittasivat asetteluineen ja muodoltaan holvaukseen, mutta seinän muusta rakenteesta ei suoralta kädeltä voi päätellä pahemmin mitään varmaa vielä. Ilari päätti irrottaa maa- ja kiviainesta kohteesta, mikä paljastui melkoisen sekalaiseksi. Murentuneita ja haljenneita tiilenpaloja, hiekkaa, murentunutta laastia ja luonnollisempia kiviä.



Kuitenkin kun nämä ns. ylimääräiset jutut saatiin pois tieltä, seinämässä näytti olevan melko selkeä linjaus tiilineen ja syventymineen. Pohdimme, että kyseessä voisi olla umpeen muurattu ”jokin”. Onko se ikkuna, oviaukko, vaiko pelkkää illuusiota jää tarkemmalle tarkastelulle seuraavina kaivauspäivinä. Ennen tätä pientä purku- ja siistimistyötä Ilari olikin jo uumoillut, että kyseessä voisi olla umpeen muurattu ikkuna. Oli todella mielenkiintoista päättää päivä tällaiseen mietintätuokioon ja spekulointiin. Oli hyvä myös valokuvata kohde varmuudeksi, sillä maa-aines vaikutti osittain melko hauraalta ja sortumisvaaraakin näytti olevan.



Myöhemmin seuraavien päivien kaivaussuunnitelmat menivätkin yllättäen vihulaisen, eli koronan takia uusiksi. Onneksi kyse oli vain varotoiminpiteestä, mutta viimeiset työskentelypäivät peruttiin. Harmitus oli päällimmäisenä mielessä ja ajatukset, että tähänkö nyt hommat sitten jäivät, sillä viimeinen virallinen kaivuupäivä olisi ollut 30.8. Iloisena yllätyksenä Museovirasto oli suotuisa ja Ilari sai hommattua meille kaivauslupaa 19.9 asti. Eli nyt on mukavasti aikaa selvitellä päätä askarruttavat mysteerit ja kaivaa liiterin alusta esiin pihan kujatasoon asti. Hyvällä tuurilla pääsemme myös tutkimaan sitäkin alempia kerroksia vielä! Uskoisin, että hommat etenevät aika vauhdilla, sillä seuraavat kerrokset liiterin kohdalla ovat lähinnä näillä näkymin tiilien poistamista ja viskomista. Fyysistä hommaa ja käsien lihakset kiittävät, mutta tämä on ollut yleensä sangen nopeaa puuhaa.



Huomenna perjantaina 3.9 pääsemme takaisin töihin, mutta sitä ennen kannattaa tulla Aboa Vetus & Ars Novaan tänään 2.9 klo 17. Museon sisäpihalla Ilari pitää teemaluennon nimeltä Rohtoyrtit ja keskiajan lääketiede. Luentoon liittyviä yrttejä onkin voinut samalla sisäpihalla ihastella koko kesän ajan jo. Tapahtuma on maksuton!

Siis tervetuloa!

Syysterkuin,

Kimmo Leijala

Hienoja löytöjä ja haikeita tunnelmia

Vaikka aamulla keli tuntui todella epävakaalta, saimme nauttia kuitenkin mitä parhaimmasta kaivaussäästä. Omasta mielestäni sellainen +17 astetta, pieni tuuli ja puolipilvinen keli on lähes täydellinen. Mutta meitä on moneksi, osa nauttii kuumastakin paahteesta ja kurakelitkään eivät haittaa sitten yhtään toisia.

Päivä oli kauttaaltaan mitä löytörikkain! Luita, nauloja, Turun palossa sulaneita metallurgisia möhkäleitä, piikiveä (tuluksissa käytettyä), pientä lasitettua keramiikkaa, upeita kaakeliuunin kappaleita ja astioiden palasia, sekä tottahan toki pieni liitupiipun varren osa!



Lisäksi ihmettelyn aihetta aiheuttivat tietyt asiat Forsteenin talon seinärakenteista, mutta näistä ehkä myöhemmin lisää, kun asiat selkenevät. Itse vietin suurimman osan päivästä seuloessa, joten en ihan tarkkaan kuullut muiden pohdintoja kaivauspisteellä toisaalla.



Päivän keskustelut olivat vaihteeksi vauhdikkaita ja tietorikkaita. Aiheina olivat mm. Vitruviuksen pohdinnat viemäröinnistä, Catulluksen pilkkarunot, japanilainen skumppasake, savustettu tee, suomalaisuuden arkkityypit, antiikin Kreikan sävelasteikot ja vaiks mitä muuta.

Mukavaa oli myös päästä tietotoimistohommiin kaivauksilla pitkästä aikaa, eli kertomaan työstämme, löydöistä ja alueen historiasta yleisölle.

Kahvitauolla oli puolestaan hieman haikeutta ilmassa.

Rauli oli koko kesän ajan assistenttina kaivauksilla, mutten valitettavasti päässyt hänen läksiäisiinsä taannoin. Tänään puolestaan oli hänen kollegansa Marian viimeinen työpäivä. Molemmistahan on ollut aivan mieletön apu koko kesän ja aivan huipputyyppejä ovat! Ikävä on jo nyt. Asiaan kuuluvat kakkukahvit olivat tarinoineen liikuttavat ja olihan siinä vähän omituista mennä jatkamaan hetkeksi vielä hommia.



Lopuksi koko päivän Heliä ja Mariaa vainonnut ampiainen onnistui tuikkaamaan Mariaa sormeen, mutta onneksi Ilarin löytämä prinsessalaastari paransi pahimmatkin taisteluvammat!

Tämän vuoden kaivauksia on vähän päälle viikko jäljellä. Ilarin haaveena olisi, että pääsisimme kaivamaan liiteripaikan sijainnin ns. pihatasoon asti. Eiköhän tämäkin unelma toteudu, kun on motivoitunut huippujengi asialla! Nyt on hyvä siirtyä viikonlopun viettoon, kun tauolla aloin näkemään jo kampakeraamisia kuvioita voileipäkekseissä!



Terkuin,

Kimmo Leijala