Kohti viikonloppua

Kaivauspäivä alkoi kotosalla arvuutellen päivän säätilaa. Seurasin eilen pitkin päivää millaista keliä on luvassa, mutta ennuste vaihteli aivan parin tunnin välein. Vaikka aamulla oli kalsea sää pienen vesisateen siivittämänä, kaivauskeli oli mitä mainioin muuten. Raulin kanssa eilen totesimme yhteen ääneen, että sääasioiden kanssa Turussa kannattaa luottaa omaan nokkaansa. Tämä on hyvä yleissääntö.

Rauli jatkoi Forsteenin talon viereisen tontin kaivamista ja itse rupesin putsaamaan kellarin pisintä sivustaa vaahtolasista. Kellarihan on täytetty nyt toistaiseksi, mutta sen profiilin näkee seinustojen putsauksen jälkeen hyvin. Kaivausalueelle tulee myöhemmin infokylttejä ilmeisesti pari kappaletta, niin he ketkä eivät ole nähneet paikkaa avonaisena, saavat hyvän kuvan edellisten kesien kaivausten tuloksista. Paikkahan on mitä upein.



Vaahtolasi on onneksi todella kevyttä ja sen lapiointi oli silkkaa hupia. Siitä olikin hyvä siirtyä kantamaan ja latomaan kaivausalueelle jääneitä tiiliä syrjemmälle museon seinää vasten. Tiilipinot näyttivät pieniltä, mutta voi pojat kun niitä piisasi. Pienempiä paloja oli helppo kanniskella ihan sylissä useampia, mutta isoimmat tosiaan olivat varmaan yli 10kg parhaimmillaan painoltaan. Eipä tarvitse ainakaan puntteja nostella nyt viikonloppuna. Onneksi Matti saapui paikalle hommiin sopivasti, kun itsellä alkoivat kädet jo väsyä. Huomenna voi olla sormien nivelet hieman kipeät. Yksi päivän mainioimmista löydöistä oli tiili, missä on (tekijänsä?) sormenjälki. Nämä hetket ovat hienoja, kun hahmottuu toisen kädenjälki vuosisatojen takaa konkreettisesti. Tai välillä ihan tassunkin jälki.



Oli hauska myös kuulla, että museon seinustalle on tulossa mehiläisille pesiä. Nythän pihalla on istutuslaatikoita, joissa on mm. keskiajalla käytettyjä kasvilajeja odottamassa puhkeamistaan loistoon.



Kivihommien jälkeen jatkui tovin verran alueen siistiminen vielä edellisen kaivauskesän jäljistä ja ylimääräisestä materiasta. Sopivasti kello alkoi olla kaksi ja pidimme odotetun kaffetauon porukalla. Oli kyllä hulvattomat ja mielenkiintoiset keskustelut, mitkä jatkuivat päivän loppuun asti töiden ohella. Juttujen aiheet vaihtelivat tapahtumahorisontin käsittelystä sumerinkieliseen tangoon, eli hauskaa oli (arkeologitko muka tylsiä!). Ilari opasti myös kuinka toimia Turun palon aikaisen palokerroksen kanssa ja sen myötä pääsin lastahommiin pitkästä aikaa päivän päätteeksi.



Tämä perjantai sisälsi myös hyvin löytöjä. Mielenkiintoisinta ja hauskinta näissä oli se, millainen skaala asioita voi putkahtaa esiin. Perinteisten vanhojen lasinpalojen, luiden, naulojen yms. lisäksi joukossa oli myös pikkuauto! ja hieno pala koristeltua keramiikkaa. Liitupiipun palasista on myös tullut Ilarin inspiroimana varsinainen intohimo itselle. Näitä onkin löytynyt jo neljä kappaletta tällä viikolla.



Erinomainen viikko siis takana! Nyt voi mennä hyvällä omallatunnolla saunaan ja tämän jälkeen unten maille.

Kohti uutta kaivausviikkoa!

Terkuin,

Kimmo Leijala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s