Löytörasian sisältö oli aika samanlainen viime torstaina kuin aiempina päivinäkin. Mukavana lisänä tosin vastaan tuli pieniä kuvioidun keramiikan siruja, helmi, liitupiipun paloja ja ilmeisesti melko kookkaan rotan luita. Lisäksi oli ilo pitkästä aikaa tunnistaa Hollannista kotoisin olevan virvoitusjuomapullon kappale, minkä muut olivat kaivaneet aiemmin esille. On sentään jotain oppia jäänyt päähän aiemmilta vuosilta!
Siinä missä edellisissä päivityksissä olen kuvannut hemaisevaa mutavelliä ja muovailuvahaa seuloessa, tällä kertaa asiat kääntyivät hieman päälaelleen. Kun mutainen lilluva savimöhnä kovettuu, se muuttuu oikeastaan betoni- ja kivimäiseksi. Seulominen on todella hidasta, sillä paakkuja on todella hankala halkaista, murentaa tai saada järkevään käsiteltävään muotoon löytöjen erottamiseksi. Sekä toki niin, ettei vahingossa riko hauraita juttuja mitä paljastuu. Oma ongelmansa on myös se, että nuo kokkareet pitää käydä melkein yksi kerrallaan läpi, mikä voi olla aidosti jopa turhauttavaakin ja sormiinkin saattaa sattua.
Päivän loppupuolella Ilari päätti tutkia tarkemmin tämän vuoden kaivauksissa esille tullutta seinustaa. Seinämän päällä näkyy kolme tiiltä ja laastia, mitkä viittasivat asetteluineen ja muodoltaan holvaukseen, mutta seinän muusta rakenteesta ei suoralta kädeltä voi päätellä pahemmin mitään varmaa vielä. Ilari päätti irrottaa maa- ja kiviainesta kohteesta, mikä paljastui melkoisen sekalaiseksi. Murentuneita ja haljenneita tiilenpaloja, hiekkaa, murentunutta laastia ja luonnollisempia kiviä.
Kuitenkin kun nämä ns. ylimääräiset jutut saatiin pois tieltä, seinämässä näytti olevan melko selkeä linjaus tiilineen ja syventymineen. Pohdimme, että kyseessä voisi olla umpeen muurattu ”jokin”. Onko se ikkuna, oviaukko, vaiko pelkkää illuusiota jää tarkemmalle tarkastelulle seuraavina kaivauspäivinä. Ennen tätä pientä purku- ja siistimistyötä Ilari olikin jo uumoillut, että kyseessä voisi olla umpeen muurattu ikkuna. Oli todella mielenkiintoista päättää päivä tällaiseen mietintätuokioon ja spekulointiin. Oli hyvä myös valokuvata kohde varmuudeksi, sillä maa-aines vaikutti osittain melko hauraalta ja sortumisvaaraakin näytti olevan.
Myöhemmin seuraavien päivien kaivaussuunnitelmat menivätkin yllättäen vihulaisen, eli koronan takia uusiksi. Onneksi kyse oli vain varotoiminpiteestä, mutta viimeiset työskentelypäivät peruttiin. Harmitus oli päällimmäisenä mielessä ja ajatukset, että tähänkö nyt hommat sitten jäivät, sillä viimeinen virallinen kaivuupäivä olisi ollut 30.8. Iloisena yllätyksenä Museovirasto oli suotuisa ja Ilari sai hommattua meille kaivauslupaa 19.9 asti. Eli nyt on mukavasti aikaa selvitellä päätä askarruttavat mysteerit ja kaivaa liiterin alusta esiin pihan kujatasoon asti. Hyvällä tuurilla pääsemme myös tutkimaan sitäkin alempia kerroksia vielä! Uskoisin, että hommat etenevät aika vauhdilla, sillä seuraavat kerrokset liiterin kohdalla ovat lähinnä näillä näkymin tiilien poistamista ja viskomista. Fyysistä hommaa ja käsien lihakset kiittävät, mutta tämä on ollut yleensä sangen nopeaa puuhaa.
Huomenna perjantaina 3.9 pääsemme takaisin töihin, mutta sitä ennen kannattaa tulla Aboa Vetus & Ars Novaan tänään 2.9 klo 17. Museon sisäpihalla Ilari pitää teemaluennon nimeltä Rohtoyrtit ja keskiajan lääketiede. Luentoon liittyviä yrttejä onkin voinut samalla sisäpihalla ihastella koko kesän ajan jo. Tapahtuma on maksuton!
Siis tervetuloa!
Syysterkuin,
Kimmo Leijala
Laajennetaan Turkua 