Maanantaiaamun lyhyenä kahden tehotunnin vapaaehtoispäivänä ehdittiin pesemään vanhoja löytöjä toimistolla, kaivamaan noin 15-20 ämpärillistä liiterin aluetta, ottamaan tiiliä ja kiviä pois sekä tekemään mittaustyötä.
Mittaukset tehtiin nyt ensimmäistä kertaa takymetrin sijaan vanhalla vaaituskojeella, jota kaivausjohtaja iloisesti kuvaili historianelävöittämiseksi. Kaivauksilla mennään yleensä ajassa taaksepäin ja nyt niin tehtiin myös teknologisesti. Toisaalta laite vaikutti äärettömän toimintavarmalta – siinä ei mm. ollut (tyhjiä) akkuja…
Kuriositeettinä mainittakoon, että lähes vastaava japanilainen Sokkisha laatuinstrumentti löytyy myös Tekniikan Museosta ja on ajoitettu (luultavasti ilman radiohiilitutkimusta) 1960-luvulle.
Kaivaustöissä ihmeteltiin liiterin kulmaa ja sen rakenteiden käyttötarkoituksia. Tämä kulma on toistaiseksi pieni mysteeri. Melko selvä asia kuitenkin on, että muurari ei ole ollut aikansa huippunimiä. Sen verran hopussa kyhätyltä osa rakenteista näyttää. Onko täällä umpeenmuurattua ovea, ikkunaa, seinäkaappia, kissanluukkua, portaita, kaatunutta seinää? Vastaukset postikortilla.
Löydöt jäivät tänään suhteellisen vähäiseksi määrältään, mutta kovin mielenkiintoisia kaakelin paloja tuli esille. Valitettavasti ne jäivät minulta kuvaamatta.
Juha
Laajennetaan Turkua 