Yleisö innostui taas arkeologiasta Aboa Vetus Ars Novan kaivauksilla

Aboa Vetus Ars Nova -museon tutkimuskaivaukset ovat taas tämän kesän osalta ohi. Kesällä kaivauduttiin kahden kuukauden ajan Turun menneisyyteen museon sisäpihalla. Museo on tehnyt alueella kaivaustutkimuksia vuodesta 2017.

Kaivaus ei tänäkään vuonna tapahtunut vain tutkijoiden voimin, vaan museon alueella myös yleisöllä on Suomessa ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kaivamaan historiallista kaupunkia. Kesän aikana museo järjesti sekä aikuisten että lasten kaivauskursseja, joille osallistui kaikkiaan 110 kaivajaa. Kurssilaiset pääsivät omin käsin kokeilemaan arkeologin työtä ja tekemään historiallisia löytöjä. Kenttätöissä auttoi myös innokas joukko vapaaehtoisia, ja kaivaukseen tutustui reilun kahden kuukauden aikana lähes 2 000 kävijää.

Kaivausjohtaja Ilari Aalto on tyytyväinen tutkimusten herättämään mielenkiintoon. ”Kävijämäärät ja vierailijoiden kanssa käydyt innostuneet keskustelut osoittavat, että arkeologia kiinnostaa paljon. Turun historiassa keskiaika ja Turun palo kiehtovat ihmisiä, ja museon kaivauksilla nämä historian vaiheet ovat nähtävissä omin silmin.”

Salaperäinen suljettu kellari

Kesän kaivaus keskittyi Forsteenin talona tunnetun kivitalon raunion tutkimiseen. Talo on rakennettu alun perin keskiajalla, mutta sitä on muokattu ja laajennettu vuosisatojen varrella ennen kuin kivitalo tuhoutui lopullisesti Turun palossa. Talosta on säilynyt runsaasti erilaista arkistomateriaalia, kuten palovakuutusanomus vuodelta 1826. Anomuksen yhteydessä käy ilmi, että talossa on tällöin ollut kolme holvattua kellaria. Arkeologien yllätykseksi kesän kaivauksissa paljastui kuitenkin neljäs, kahdelta puolelta umpeen muurattu kellari.

”Turun vanha keskusta-alue on täynnä maanalaisia kellareita,” Aalto toteaa. ”Kokonaan umpeen muurattu kellari on kuitenkin kutkuttava löytö, joka herättää kysymyksiä: miksi kellari on poistettu käytöstä, ja onko sen sisään mahdollisesti jäänyt jotakin ajalta ennen kellarin hylkäämistä? Kellari on selvästi muurattu umpeen kauan ennen 1800-luvun alun palovakuutusta, koska muuten se mainittaisiin siinä.”

Kellarin umpeen muurattu ovi paljastui aivan kenttätöiden lopulla, ja sen avaaminen jää odottamaan tulevia tutkimuksia.

Aivan kaivausten lopulla paljastunut umpeenmuurattu oviaukko herätti arkeologien uteliaisuuden.

Kaivauksen löytöjä esillä syyskuussa

Arkeologi Ilari Aalto kertoo uusimmista kaivaustuloksista esitelmätilaisuudessa Aboa Vetus Ars Nova -museon Factory-salissa 21. syyskuuta klo 17.15. Luennolle on vapaa pääsy. Tilaisuuden yhteydessä on myös mahdollista tutustua tuoreisiin kaivauslöytöihin.

Kesän kaivauksen löytöjä on lisäksi syksyn ajan vapaasti nähtävissä museon aulaan kootussa pienoisnäyttelyssä. Tervetuloa tutustumaan!

Kesän löytöjä voi ihastella museon aulaan kootussa pienoisnäyttelyssä.

Löytöjä ja kuriton orava

Kesä on sujahtanut ohi hurjaa vauhtia! Kaivauksilla on saatu pääasiassa nauttia aurinkoisesta (välillä hieman liiankin kuumasta) säästä, mutta satunnaiset sateetkaan eivät ole haitanneet, päinvastoin.

Tämän kesän kaivauksissa on keskitytty paljastamaan nk. Forsteenin kivitalon rauniota maamassojen alta sekä laajentamaan kuoppaamme talon pihamaalla, jotta pääsemme vähitellen kaivautumaan vanhempiin, syvemmällä oleviin kulttuurikerroksiin.

Erityisesti meitä on tänä kesänä mietityttänyt Forsteenin talon luoteisseinältä paljastuva tiilirakenne, joka saattaisi olla mahdollinen porrashuone.

Kesän esinelöydöt ovat olleet tyypillisiä: luita, lasia, keramiikkaa ja rautanauloja sekä muita pienesineitä kuten nuppineuloja ja rahoja. Joukossa on kuitenkin paljon monenlaista kiinnostavaa, joista tässä muutama nosto!

Vuoden 1872 yhden pennin kolikko. Taustapuolella Aleksanteri II:n nimikirjaimet.

Puukahvainen haarukka ajoittunee 1800-luvulle.

1700- ja 1800-luvun seltteripullojen sirpaleita on löytynyt melko paljon. Niissä on tuotu Turkuun kivennäisvettä, jota on nautittu terveysjuomana. Pullojen nimi tulee saksalaisesta Seltersin lähteestä.

Plombi eli lyijysinetti, joka on kulkeutunut kangaskaupan mukana Turkuun. Huonokuntoista esinettä ei valitettavasti ole vielä saatu tunnistettua.

Suurikokoinen avain löytyi kaivauksilta heinäkuussa – mutta mihin oveen se on aikanaan kuulunut?

Kaivauksilla ovat olleet museon arkeologien lisäksi mukana kesän korkeakouluharjoittelijat, museon vapaaehtoiset sekä lasten ja aikuisten kaivauskurssien osallistujat. Vähemmän avulias on sen sijaan ollut alla olevan kuvan kaveri, joka viime viikolla varasti kaivauksilta lampaan selkänikaman…

Kulttuuriperintövaras!

Kaivaukset jatkuvat vielä kahden viikon ajan – tervetuloa tutustumaan!

Kaivaukset käynnissä!

Aboa Vetus Ars Novan arkeologiset kaivaukset museon tontilla jatkuvat tänäkin kesänä. Kaivausaluetta on laajennettu Aurajoen suuntaan, jotta tutkimuksissa päästään paremmin käsiksi aiemmissa kaivauksissa esiin saatujen rakennusten pihapiiriin. Odotettavissa on, että kesän aikana saataisiin esiin 1700-luvun kivetty pihapiiri – sekä tietysti suuri määrä kiinnostavia esinelöytöjä!

Yleisö on tervetullut kaivauksille aina arkeologien ollessa paikalla. Kaivauksella järjestetään Arkeologin vastaanotto aina keskiviikkoisin klo 12.00–14.00. Tuolloin arkeologit päivystävät kaivauksella, esittelevät tutkimusta ja ovat varanneet uusimpia kaivauslöytöjä yleisön ihmeteltäväksi. Tapahtuma on maksuton.

Uusimpia kaivauslöytöjä tullaan esittelemään täällä blogissa sekä museon sosiaalisessa mediassa.

Tervetuloa tutustumaan!

Jälkityöt ovat alkaneet

Aboa Vetus Ars Novan arkeologinen kaivaus on tämän kesän osalta päättynyt. Maan alta esiin kaivetut muuratut rakenteet suojataan vielä pakkasen varalta ja sen jälkeen kuoppa jää talvikaudeksi odottamaan tulevia tutkimuksia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tutkimustyö olisi tullut päätökseen. Nyt käynnistyvät kaivaukset jälkityöt. Tämä tarkoittaa kaiken kesän aikana kaivetun aineiston läpikäymistä; löytöjen puhdistusta ja luettelointia, mittauskarttojen puhtaaksi piirtämistä, valokuvien luetteloimista ja kaivausraportin kirjoittamista. Samalla tehdään jo tulkintoja tutkimushavaintojen pohjalta.

Museon vapaaehtoiset ovat apuna myös tutkimuksen tässä vaiheessa. Aboa Vetus Ars Novan toimiston täyttää viikottain iloinen puheenporina kun löytöjen puhdistuksen ohessa muistellaan takana olevaa hauskaa kaivauskesää!

Turun palosta 1600-luvulle

Kesä on vaihtunut elokuuhun, joka on myös kesän viimeinen kaivauskuukausi! Vielä ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ennen kuin on aika peitellä kaivausalue talviunille.

Elokuulle mahtuu vielä kolme yleisökaivauskurssia. Uusimmassa Apu-lehdessä olikin mukava juttu, jonka toimittaja osallistui itse kaivauskurssillemme tänä kesänä: https://www.apu.fi/artikkelit/arkeologia-nain-turun-vanha-keskusta-paljastuu-maakerrosten-alta . Tutkimukseen osallistuminen omin käsin on loistava tapa päästä kosketuksiin yhteisen kulttuuriperintömme kanssa ja toisaalta ymmärtää, miten tieto menneisyydestä muodostuu.

Tällä viikolla kaivauksellamme on edetty taas alemmas ja sen myötä kohti kaupungin vanhempaa historiaa. Kuopassa on havaittavissa sama ilmiö kuin aiempinakin vuosina; nimittäin Turun vuoden 1827 palokerroksen alta tulee heti vastaan 1600-luvulle ajoittuvia maakerroksia. 1700-luku tuntuu puuttuvan kokonaan!

Turun palossa tuhoutuneen liiterin alta tulee vastaan 1600-luvun maakerroksia. Kuva: Laura Isomäki

1600-luvulle ajoittuvan hollantilaisen, luultavasti Goudasta tai Amsterdamista peräisin olevan liitupiipun leimakoristeltu varsi. Kuva: Laura Isomäki

Kaivauslöytöjen järjestäminen ja tunnistaminen etenee kaivauksen rinnalla, vaikka löytöjen varsinainen luettelointi alkaakin vasta kaivauksen päätyttyä. Helposti hyvinkin laajan tutkimusaineiston pitäminen hallinnassa on kuitenkin tärkeää, jotta jokaisen löydön alkuperä ja löytökonteksti säilyy ylhäällä.

Runsaasta luuaineistosta on tunnistettavissa mm. särkeä.

Arkeologin vastaanottoja järjestetään vielä kesäkeskiviikkoisin 4.8. ja 11.8. klo 12-14. Tervetuloa tutustumaan kaivaukseen ja uusimpiin löytöihin paikan päällä!

Kuumia päiviä ja tuhon jälkiä

Kesä on edennyt puoliväliin ja niin myös arkeologinen kaivauksemme! Helteinen sää on tehnyt kaivauspäivistä tiukkoja kaivaustiimille. Tukalien olojen vastapainoksi kuopasta on kuitenkin paljastunut todella kiinnostavia löytöjä!

1600-luvulle ajoittuva, kauniin sininen Westerwaldin keramiikan pala.

Yksi tämän kesän tutkimustavoitteista oli paikallistaa kaivausalueella sijainnut liiteri. Se on palanut muiden tontin rakennusten kanssa Turun tuhoisassa suurpalossa 4.9.1827. Näyttääkin siltä, että liiteristä on maassa jäljellä enää kivijalkaa. Kiinnostavaa on, että liiterin paikka on täynnä palossa sulanutta lasi-, metalli- ja keramiikkakuonaa. Sulaneista möykyistä on lähes mahdotonta sanoa, mitä esineitä ne ovat aikanaan olleet.

Liiteristä on löytynyt myös rotan luita sekä kalan suomuja ja luita.

Samalla saamme koko ajan tarkempaa tietoa tontilla sijainneista kahdesta asuinrakennuksesta. Yksittäisetkin löydöt voivat muuttaa kokonaiskuvaa. Aiempina kesinä olemme havainnoineet, että Källaren-rakennuksen ulkoseinää on peittänyt lohenpunainen rappaus. Tällä viikolla löysimme kuitenkin uusia paloja seinästä irronnutta rappausta, jotka paljastuvat värin vaihtuvan jossain kohtaa punaisesta valkoiseen! Rakennuksen pystyy heti kuvittelemaan aivan eri näköiseksi.

Kaivausjohtaja Ilari esittelee kaksiväristä rappauksen palaa.

Kaivauksia jatketaan elokuulle asti. Kuoppaan voi tulla tutustumaan aina arkipäivisin kun arkeologit ovat paikalla – tervetuloa vanhaan Turkuun!

Uusimpia löytöjä esillä

Aboa Vetus Ars Novan kaivaukset ovat olleet käynnissä nyt kuukauden ajan ja esinelöytöjä tupsahtelee maan alta tasaiseen tahtiin. Kaivauksella liikutaan vielä ylimmissä maakerroksissa ja siitä johtuen löydötkin tulevat pääasiassa osin sekoittuneista maakerroksista ja ajoittuvat 1600-1900-luvuille.

Museon aulaan on asetettu esille kesän ensimmäiset Arkeologin löydöt: ihmisen poskihammas ja lasipullo.

Poskihampaan pinnassa näkyy piipunvarren muotoinen kolo, jonka ahkera liitupiipun polttaminen on kuluttanut. Hammas on mahdollisesta kiskottu irti lääketieteellisistä syistä, mikä ei ollut mukava kokemus ennen kunnollista kivunlievitystä. Hammas ajoittuu oletettavasti 1600-luvulle.

Vihreä olutpullo ajoittuu 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun. Se on valmistettu Johannislundin lasitehtaalla, joka toimi Salon Kiikalassa vuosina 1813-1960. Tehtaan tunnistaa pullon kyljessä olevasta kohomerkinnästä ”J”. Kylkeen on merkitty myös pullon tilavuus 1/3 litraa.

Tervetuloa tutustumaan! Uusimpia kaivauslöytöjä pääsee ihailemaan aulan vitriinien lisäksi kaivausalueella joka keskiviikko klo 12-14 järjestettävällä Arkeologin vastaanotolla.

Juuri perjantaina löytyi esimerkiksi tämä luusta sorvattu pieni esineen katkelma, joka saattaisi liittyä esimerkiksi pelinappuloihin tai olla jonkun rasian tai vastaavan pieni nuppi.

• 

Arkeologin vastaanotto keskiviikkoisin klo 12-14

Tule tutustumaan maan alta paljastuvaan vanhaan Turkuun!

Kesä-heinäkuussa Aboa Vetus Ars Novan sisäpihan arkeologisella kaivauksella järjestetään Arkeologin vastaanotto aina keskiviikkoisin klo 12.00-14.00. Tuolloin arkeologit päivystyvät kaivauksella, esittelevät tutkimusta ja ovat varanneet uusimpia kaivauslöytöjä yleisön ihmeteltäväksi. Tapahtuma on maksuton.

Yleisö on kaivaukselle toki tervetullut myös muina aikoina, aina arkeologien ollessa paikalla on myös kaivausalueen portti auki.

Tervetuloa!

Kenttäkauden lopetus

Kenttätyökausi on kaivauksellamme nyt ohi ja tunnelmat olivatkin viime viikolla melkoisen haikeat. Kenttätyökauden päättyminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että jälkityöt pääsevät seuraavaksi kunnolla alkamaan: esinelöytöjen puhdistus ja luettelointi, valokuvien järjestäminen, karttojen puhtaaksipiirtäminen, kaivausraportin kirjoittaminen… Kaivaus ja kaikki sen aikana tehdyt havainnot täytyy paketoida sellaiseen muotoon, että muutkin tutkijat pystyvät aineistoa myöhemmin hyödyntämään.

Kaivauksella kesän ajan työskennelleet vapaaehtoiset ovat olleet kultaakin arvokkaampia; ilman heidän panostustaan emme olisi ikinä päässeet näin pitkälle. Ryhmäkuvassa poseeraa viimeisenä kaivauspäivänä paikalla ollut porukka. Kiitos teille!

Sarin ja Leenan blogikirjoitus

Olemme olleet muutaman kerran kaivamassa, minä töiden ja Leena voimisteluharjoitusten jälkeen. Lisäksi pääsin mukaan, kun Elina vei ryhmän arkistotaloon Aninkaistenmäelle.

Kaivaukselta olemme löytäneet luita, kalan suomuja ja selkäruodon nikamia, nauloja, saapasraudan, lasinpaloja sekä posliini- ja saviastian palan. Ainakin nämä tulevat mieleeni.

Arkistokäynnillä opin käyttämään digitoituja arkistolähteitä. Näistä lähteistä Turun asutuksen yleisluettelosivuilta Luostarikorttelin talojen kohdalta huomasin Forstenin talon, jonka raunioita kaivamme esiin. 1720-luvun lopulla ja 1730-luvulla siinä on asunut välskäri Möller perheineen. Myös välskärin kisällit, piiat ja rengit mainitaan luettelossa. Siivoan työkseni Turun tuomiokirkkoa ja kaivausten alussa luulin, että talon nimi Forsten johtuisi lääninsihteeri Samuel Forsénista ( k. 1744 ), joka on haudattu tuomiokirkkoon. Digiarkistosta selvisi kuitenkin, että Forsén on asunut naapurissa talossa nimeltä Schults. Jokirannan taloissa on yleisesti ottaen asunut tavallista varakkaampaa väkeä, josta monet ovat saaneet viimeisen leposijansa tuomiokirkosta.