Maanantaiaamun lyhyenä kahden tehotunnin vapaaehtoispäivänä ehdittiin pesemään vanhoja löytöjä toimistolla, kaivamaan noin 15-20 ämpärillistä liiterin aluetta, ottamaan tiiliä ja kiviä pois sekä tekemään mittaustyötä.
Mittaukset tehtiin nyt ensimmäistä kertaa takymetrin sijaan vanhalla vaaituskojeella, jota kaivausjohtaja iloisesti kuvaili historianelävöittämiseksi. Kaivauksilla mennään yleensä ajassa taaksepäin ja nyt niin tehtiin myös teknologisesti. Toisaalta laite vaikutti äärettömän toimintavarmalta – siinä ei mm. ollut (tyhjiä) akkuja…
Kaivaustöissä ihmeteltiin liiterin kulmaa ja sen rakenteiden käyttötarkoituksia. Tämä kulma on toistaiseksi pieni mysteeri. Melko selvä asia kuitenkin on, että muurari ei ole ollut aikansa huippunimiä. Sen verran hopussa kyhätyltä osa rakenteista näyttää. Onko täällä umpeenmuurattua ovea, ikkunaa, seinäkaappia, kissanluukkua, portaita, kaatunutta seinää? Vastaukset postikortilla.
Löydöt jäivät tänään suhteellisen vähäiseksi määrältään, mutta kovin mielenkiintoisia kaakelin paloja tuli esille. Valitettavasti ne jäivät minulta kuvaamatta.
Ylläolevaa päivittäin Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksilla kuultavaa kysymystä on kaivausjohtaja ansiokkaasti käsitellyt omassa blogissaan täällä. Tämän viikon todistusaineistoa – nimenomaan esinelöytöjen osalta – on allaolevissa kuvissa. Kuvista laskeskelin jälkikäteen, että tänään löytyi keskimäärin kaksi ja puoli esinettä minuutissa. Tämä on erittäin karkea ja varovainen arvio, koska kuvista ei todellakaan näe löytöjen koko määrää tarkasti. Pitänee kysellä määristä arkeologeilta, jotka inventoivat löytöjä päivittäin.
Päivän löytölaatikot:
Löydöistä yleisimpiä olivat tänäänkin eläinten luut, lasinpalat, astioiden ja kaakelien palat ja rautanaulat. Lisäksi löytyi mm. liitupiippujen varsia ja yksittäisiä erikoisempia esineitä.
Tämän päivän erikoisuutena olivat kymmenet kellarista löytyneet jonkinlaista kuparisekoitetta olevat vihreät ”möykyt”, jotka kaiketi ovat Turun palossa sulanutta metallia. Ylläolevista kuvista voi tarkkasilmäinen erottaa näitä kirkkaanvihreitä möykkyjä, joissa metalli on usein sulanut laastin sekaan. Mysteeriksi on toistaiseksi jäänyt, mistä nuo pisarat ovat peräisin ja mihin ne ovat kuuluneet ennen sulamistaan. Toivelistalla on, että asia selviää kaivausten myötä.
Vasemmalta oikealle: (1) liitupiipun varren osa, (2) verhoilunaula tms. (ei rautaa), (3) kuparisekoitteista metallia oleva kolikko/poletti/pelimerkki joka odottaa virallista tunnistusta, (4) liitupiipun varsi, (5) pala hyvin ohutta lasia ja (6) luu. Hyvin säilynyt solki, jossa on vielä pala nahkaa.
Tänään löytyi myös lähes kokonaisena säilynyt liitupiipun koppa, josta en valitettavasti ottanut kuvaa. Käsittääkseni kyseessä oli sydänkoristeinen koppa, jollainen on kuvattu esimerkiksi täällä Finnassa.
Se iso löytöhän on tietenkin kellari, joka paljastuu sentti sentiltä. Alla yleisnäkymä kaivauksen eteläkulmaa kohti, sekä kaivausjohtaja tutkimassa tänään esiin kaivettua seinäkomeroa.
Eilisen päivän kaivaukset jäävät allekirjoittaneen mieleen pidemmäksikin aikaa, koska löysin ensimmäistä kertaa kolikon. Kyseessä oli Kaarle XIV Juhanan aikainen ruotsalainen puolen killingin raha 1620- tai 1630-luvulta.
Kellarin uudet portaat.Isojen kivien ylöshilaus koki takaiskun välineiden petettyä.Edellisessä blogikirjoituksessa mainittu kanto oli mystisesti muuttunut jyrsintälastuiksi vapaaehtoisten juhannustauon aikana. Takaiskuja sattuu, mutta tästä varmaankin toivumme!
Vapaaehtoisten kaivajien osalta vuoden toinen kaivausviikko on nyt ohi. Ilmat ovat suosineet, tosin pari viimeisintä päivää ovat olleet vähintään riittävän lämpimiä. Minä olen toinen tämän kesän uusista vapaaehtoisista ja kiitän konkareita, ja arkeologeja Elinaa ja Ilaria hyvästä vastaanotosta ja siitä että pääsin mukaan. Aboa Vetuksen kaivaus on minulle tavallaan tuttu, koska olen ollut säännöllinen sivustatarkkailija ja käynyt myös pikaisen arkeologisen museokurssin paikanpäällä pari vuotta sitten. Kaivaminen on myös tuttua kolmen kuukauden vapaaehtoisjakson ajalta Ravattulan Ristimäellä.
Tämän viikon maanantain työksi minulle valikoitui nurkanvaltaus, eli seinän nurkkien etsiminen tämänhetkisen kaivausalueen länsikulmasta. Työ tapahtui enimmäkseen lapiolla ja oli sen verran rankkaa, ettei tarvinnut miettiä punttisalille menoa illalla. ”Lepoaikaa” löytyi seulontapaikalta kun kunto loppui, joten pääsin kivasti sisään pariin erilaiseen toimintoon. Löytöjä alueelta tuli melko runsaasti, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Arviolta pari tusinaa ämpärillistä maata ja rakennusjätettä (tiiltä ja laastia) poistui rakennuksen kulman kohdalta, mutta vielä ei varmistunut minnepäin seinät jatkuvat – laastipinnan mittaus on tehtävä ennen kaivuun jatkamista. To be continued.
Tästä nurkasta etsitään seinien suuntia ja reunoja. Lapion varren puolen välin korkeudessa maassa näkyy hieno kerrostuma tiilen- ja laastinpaloja mullan seassa. Länsinurkan löydöt. Joukossa oli mm. paljon lasin- ja luunpaloja sekä kauniin värikkäitä posliininpaloja. Yläreunassa koristeltu liitupiipun varren osa.
Sillä välin kaivauksenjohtaja Ilarilla oli oma nurkanvaltauksensa saman rakennuksen toisessa kulmassa, kautta kiven ja kannon. Kyseisessä kulmassa nimittäin on isoja kiviä ja valtava kanto, joka tullaan poistamaan kaivausten aikana.
Etualalla länsinurkka, taustalla Ilari ja nurkka kannon kera.
Samaan aikaan myös kaikki kolme seulaa olivat koko ajan aktiivisina, ja muualla kaivausten reunamia siivoiltiin/kaiveltiin ahkerasti. Myös kellarissa oli kaivaukset käynnissä, ja Eemil löysikin sieltä ehkä päivän näyttävimmän esineen – tiili, jossa oli hieno tassun painauma.
Tassutiili Ilarin tassuissa
Tiistaina seulat olivat taas ”käynnissä” non-stop. Eemil poisti kellarista uskomattoman määrän laastia ja tiiliä, osin Ilarin avustamana. Tiilien roudaamiseen pois tarvittiin apua suurimmalta osalta vapaaehtoisia. Minä taas kaivelin aiemmin mainitun kannon juuria ja hakkasin juuria poikki kirveellä sekä olin välillä seulalla. Seulottavaksi tuli hankalaa ja epäkiitollista savea. Kannon poistamiseen menee vielä vähintäänkin useita päiviä, ja valitettavasti savi taitaa vain käydä kovemmaksi alempana.
The Kanto
Päivän merkkitapauksia oli kellarin tiiliseinän ison palan valahtaminen – tarkoitan tietenkin tarkoin harkittu ja hallittu siirto – jonka seurauksena kaivauksenjohtajalta irtosi ilon kiljahduksia. Tiiliseinän palasta nimittäin löytyi jotain, jota on kuulemma etsitty jo kaivauksen alusta saakka, ja josta varmaankin vielä tälläkin palstalla kuullaan lisää. Allaolevassa kuvassa Ilari kirjaa tapahtumaa kaivauspäiväkirjaan, ko. tiiliseinän osa edessään.
Ilari ja päiväkirja
Sekä maanantain että tiistain aikana kaivauksilla kävi kiitettäviä määriä yleisöä kuulemassa kaivauksista Elinalta ja Ilarilta sekä ottamassa valokuvia.
Laajennetaan Turkua 