Kenttäkauden lopetus

Kenttätyökausi on kaivauksellamme nyt ohi ja tunnelmat olivatkin viime viikolla melkoisen haikeat. Kenttätyökauden päättyminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että jälkityöt pääsevät seuraavaksi kunnolla alkamaan: esinelöytöjen puhdistus ja luettelointi, valokuvien järjestäminen, karttojen puhtaaksipiirtäminen, kaivausraportin kirjoittaminen… Kaivaus ja kaikki sen aikana tehdyt havainnot täytyy paketoida sellaiseen muotoon, että muutkin tutkijat pystyvät aineistoa myöhemmin hyödyntämään.

Kaivauksella kesän ajan työskennelleet vapaaehtoiset ovat olleet kultaakin arvokkaampia; ilman heidän panostustaan emme olisi ikinä päässeet näin pitkälle. Ryhmäkuvassa poseeraa viimeisenä kaivauspäivänä paikalla ollut porukka. Kiitos teille!

kaivaukset2018_ryhmakuva_310818_jnieminen_01

21.8.2018 – Syvemmälle!

Heihou taas! Vauhti senkun kiihtyy kaivaessa. Tänään oli oikein mainio sää työskentelyyn ja kellaria kävi ihmettelemässä useampikin ihminen. Päivä oli alkanut kun Elina, Ilari ja kiinteistöhoitaja olivat onnistuneet poistamaan ison kivenlohkareen keskeltä kaivuualuettamme. Siihen kului kolme tuntia, eli melkoinen urakka on ollut.

Seuloessamme Ilari lekalla hajoitti myös pari isoa kiveä kadun viereiseltä puolelta (lekan nimesimme päivän päättyessä Thorin vasaraksi ihan jo muodonkin perusteella) ja sen takaa paljastui uusi umpeenmuurattu aukko, minkä mitat muistaakseni olivat 60cm x 60cm.

Yksi hauskimmista ja itselle tärkeimmistä asioista oli kun saman seinustan puolelta rupesin irtotiilejä irroittelemaan. Yhden tiilen alta vieressä paljastui kolo, jonka syvyys oli n. 120cm arviolta. Kurkkasin koloon ja siellä näkyi tyhjä tila, jossa holvikaari kaartuu. Siinä jotenkin kiteytyi kaikki se, mistä tässä hommassa pidän niin mahdottoman paljon. Pieni aukko josta pystyi kurkkaamaan tilaan johon kukaan ei ole satoihin vuosiin luultavasti nähnyt. Kun kyse on vielä keskiaikaisesta, niin pakko sanoa että sisäinen pikkupoika heräsi ja kylmät väreet tulivat. Tämän vierestä löytyi myös todella paljon oletettua ikkunalasia.

Ilarin löytämän aukon juurelta myös löytyi keramiikanpala, joka näyttäisi jopa olevan samaa astiaa kuin aiemmin M208 kerroksesta löytämämme siru. Seula kävi kuumana koko päivän ajan. Lisäksi Anna ja Heidi teki ihan uskomatonta työtä lapioidessa todella paljon maata ja kantaessa tiiliä. Laura syvensi paljon esiintullutta puupalan aluetta ja esiin tuli useampakin puukappale naulankin kera. Puiden päältä Laura myös löysi astian kappaleita.

Vaikka kello tikittää, niin ei tätä kaivuuporukkaa pitele mikään! 🙂

– Kimmo Leijala

20.8.2018 – Loppukiriä

Vaikka kaivauspäivät käyvät vähiin, etenemme tällä hetkellä melkoisella vauhdilla. Kellarimonttu tyhentyy hyvää vauhtia ja kokonaiskuva alkaa jatkuvasti laajentua. Kaivoin tänään esille yhden ison seinässä olevan syvennyksen ja sen luota löytyi paljon pullolasia, sekä ohuita siruja ilmeisesti jostain lasiastiasta. Myös keramiikasta löytöjä tuli pari pienien osien myötä. Muut saivat kaivettua toista seinustaa hyvin esille ja sieltä tuli laudoista tai lankuista jälkiä esiin. Perjantaina hauska löytö oli mm. ilmeisesti piilukkoaseen piikivi.

Myöskin umpeenmuuratun oven edessä oleva portaikko alkoi viimein ilmestyä kunnolla näköpiiriin. Eroja kellarissa kaivamisen suhteen on itse asiassa paljon, siinä missä ovenedustaa pystyy ihan lapioimaan, vastassani omalla kaivuupisteelläni oli melkoinen arsenaali tiiliä, joista moni oli oikein hyvin säilynyt. Loppupäivästä oven edustasta tuli myös esille pullon sinettimerkintä, minkä merkintöjä Ilari kovasti yritti pohtia.

– Kimmo Leijala

 

Eiliseen kirjoitukseen tiilistä tuli vahingossa kaksi kertaa sen tiilen kuva, johon koiran käpälän jälki oli painautunut. Pahoittelut tästä.

Syvenevä kuoppa ja keskiaikainen seinä

Kaivausta on jäljellä enää vajaat kolme viikkoa, mutta eteneminen on nopeutunut huimasti. Eilen aamulla tutkimamme kellari oli vielä täynnä kiviä ja tiiliä, mutta päivän mittaan kaivaus syveni selvästi. Rauniosta saatiin esiin hyvin säilynyt tiiliseinä, joka näyttäisi olevan muurattu munkkilimityksellä. Tämä muuraustekniikka jäi pois käytöstä keskiajan jälkeen, joten tutkimamme kivitalon on hyvin todennäköisesti rakennettu keskiajalla, 1400- tai 1500-luvulla. Oven pielestä ja seinästä löytyi myös kokonaista kolme seinäkomeroa, joissa on voitu säilyttää tavaraa tai pitää kynttilää valaisemassa pimeää kellaria.

Tässä vielä kuvia etenemisestämme. Ensimmäinen kuva on eilisaamulta ja toinen kuva saman päivän lopulta.

IMG_7398

IMG_7418

IMG_7411

– Ilari Aalto

Päivän löytöjä

IMG_20180807_155425.jpg

Tänään minä ja Leena seuloimme kaivettua maata. Kuvassa seulonnassa löytynyt pitkulainen luu, kalan selkänikama, ruostunut naula sekä kaksi erilaista lasinpalasta, toinen tummanvihreä, toinen valkoinen.

7.elokuuta

No nyt ollaan päästy tuonelan esikartanoiden lämpötiloista eroon. Kivikova savi on puhkaistu ja poistettu. Työ etenee nyt joutuisasti. Seulonta on tosin pullonkaula, vaikka seuloja on käytössä kolme. Seulottava maa on täynnä hiiltä ja nokea. Pikkusälää löytyy. Samalla innolla työskentelemme kuin ennenkin. Ryhmämme on aivan uskomaton. Innostusta riittää vielä ja kun kysyttiin kuka voi vielä syksyllä jatkaa tunnin kerran viikossa, niin kaikki olivat halukkaita.

27.7.2018 – Salamasotaa savea vastaan

Päivä taisi olla toistaiseksi kuumin koko kaivausaikana. Ensimmäisen 45min aikana 1,5 litran vissypullo näytti jo tyhjää pohjaa. Onneksi välillä pari pilveä ilmestyi sentään taivaalle tuulenpuuskineen. Ero katoksen alla kaivamiseen ja suorassa auringossa työskentelyyn oli melkoinen. Montun lämpötilat vaihtelevat varjon +30 asteen ja suoran auringonpaisteen +50 välillä.

Elina oli huomannut, että kaivamamme kerroksen savipinta oli alkanut murentua sopivasti. Olemme lastoilla lähinnä kaivaneet sitä hitaasti ja varmasti. Tuo kerrostuma pidemmän päälle on alkanut tuntua välillä siltä, kuin hakkaisi päätään seinään. Edistys on ollut todella hidasta. Hellesää ja suora auringonpaiste on tehnyt savimaasta aivan kivikovaa kirjaimellisesti. Nyt saimme kuitenkin Eemilin kanssa lapioiden voimin murrettua pintaa ja tulosta alkoi näkyä suoraan. Emme ole edenneet näin paljon varmaan edes viimeisen kahden kaivausviikon aikana käsin mitä tänä päivänä. Taukoja piti pitää paljon ja vettä eri muodoissaan kului tosi paljon. Yleisöä kaivauksilla kävi myös mukavasti ihmettelemässä.

Lapiolla kaivaessa ensimmäisenä tietty alkaa kuumottamaan, ettei riko mitään arvokasta. Pahin pelko oli ensimmäisellä iskullani jo käydä toteen kun osuinkin isoon pullonpalaan. Onneksi isku meni vähän sivuun ja paksusta lasista tehty möhkäle säilyi ehjänä. Päivä oli muutenkin löytörikas. Ensiksi Heidi löysi kokonaisen ja täysin ehjän koristellun napin! Sen jälkeen löysimme oletettua koristeltua lattiatiiltä, koristeltua liitupiipun vartta, erilaisia keramiikan palasia, lasia eri muodoissaan ja tottakai nauloja, sekä paljon luita.

Yksi päivän kysymysmerkkejä oli missä kellariosa tekee pienen mutkan. Moni vapaaehtoisistamme on kaivanut seinänvierustaa urakalla. Se on todella hidasta ja hermoja vaativaa työtä. Toistaiseksi tuota käännekohtaa ei ole vielä löytynyt. Kuitenkin rakennuksen pohja alkaa hahmottua todella selvästi jo. Varsinkin kun kujakivetys on kaivettu esiin, niin voi jo omin silmin nähdä/kuvitella millainen talo on ollut aikanaan muodoltaan. Kaisu myöskin on tehnyt mielenkiintoisen löydön, joka toistaiseksi on ”vielä kiviröykkiö”, mutta se vaikuttaa siltä että kohdassa voisi olla jonkinlainen kellarin tukirakennelma. Varman tiedon toki saamme kun pääsemme syvempiin kerroksiin.

– Kimmo Leijala