24.7.2018

Viime päivät ja oikeastaan viikotkin ovat olleet Turussa melkoista hellettä. Sen on huomannut varsin hyvin kaivauksilla. Hommat ovat edenneet kuitenkin oikein mainiosti. Kuumuudesta kertoo jotain, että lämpömittarimmekin onnistui räjähtämään tässä taannoin. Alla on kuvia parin päivän löydöistä. Oletettua solkea, liitupiippuja, keramiikkaa, oikein mainiosti säilynyt rotan leukaluu ja kalan niskanikamaa.

– Kimmo Leijala

Sarin ja Leenan blogikirjoitus

Olemme olleet muutaman kerran kaivamassa, minä töiden ja Leena voimisteluharjoitusten jälkeen. Lisäksi pääsin mukaan, kun Elina vei ryhmän arkistotaloon Aninkaistenmäelle.

Kaivaukselta olemme löytäneet luita, kalan suomuja ja selkäruodon nikamia, nauloja, saapasraudan, lasinpaloja sekä posliini- ja saviastian palan. Ainakin nämä tulevat mieleeni.

Arkistokäynnillä opin käyttämään digitoituja arkistolähteitä. Näistä lähteistä Turun asutuksen yleisluettelosivuilta Luostarikorttelin talojen kohdalta huomasin Forstenin talon, jonka raunioita kaivamme esiin. 1720-luvun lopulla ja 1730-luvulla siinä on asunut välskäri Möller perheineen. Myös välskärin kisällit, piiat ja rengit mainitaan luettelossa. Siivoan työkseni Turun tuomiokirkkoa ja kaivausten alussa luulin, että talon nimi Forsten johtuisi lääninsihteeri Samuel Forsénista ( k. 1744 ), joka on haudattu tuomiokirkkoon. Digiarkistosta selvisi kuitenkin, että Forsén on asunut naapurissa talossa nimeltä Schults. Jokirannan taloissa on yleisesti ottaen asunut tavallista varakkaampaa väkeä, josta monet ovat saaneet viimeisen leposijansa tuomiokirkosta.

Hellmannin piian maineen palautus

Yhä edelleen kaivauksilla käy ihmisiä, jotka tietävät kertoa, että palo sai alkunsa Hellmannin piian varomattomasta  tulen käsittelystä valaessaan kynttilöitä (syyskuun alussa?) Näinhän tämä ei todellakaan mennyt.

Kesä oli ollut lämmin ja kuiva, vettä ei ollut satanut kuukauteen. Päre-, turve- ja olkikatot olivat rutikuivia. Navettojen ja tallien vintit olivat täynnä korjattua heinää. Porvarit olivat markkinoilla Tampereella ja porvari/kauppias Hellman oli talon väen kanssa Tukholmassa. Illalla yhdeksän maissa  juuri kotiin maatilaltaan palannut rouva Hellman tunsi, ettei kaikki ollut kohdillaan. Mentyään ulos hän tunsi savun hajua. Pian hän huomasi läheisestä talosta lentävän kipinöitä heidän navettansa ylisille, josta jo nousi savua. Emäntä huusi apua ja yksi talon rengeistä juoksi vapauttamaan karjan. Yrittipä hän myös sammuttaa paloa, mutta liekit olivat saaneet ylivallan. ”Onnettomuusmäen” talot olivat kaupungin huomoimmin rakennettuja, lähes toisissaan kiinni (se oli tuohon aikaan maan tapa). Aluella ei myöskään ollut riittävästi kaivoja ja niissä sammutusvettä. Sammuttajia ei ollut riittävästi, eikä kaupungin kaksi palopruuttaa päässeet lähellekään. Myös palon aiheuttama kova, jopa myrskyksi, yltänyt tuuli ruokki paloa. Kerrotaan, ettei kaupungissa olleet venäläiset sotamiehet olleet innokkaimpia sammuttajia. Että silleen, ei ollut mitään piikaa.

6.7.2018 tapahtumat

Viime perjantaina meitä oli paikalla 4 uurastajaa. Ilari oli lähtenyt pitkän viikonlopun viettoon. Elina teki mittauksia teodoliitilla itäsektorilla. Hän sai yli 400 havaintopistettä. Olisi saanut enemmänkin, mutta laitteen akku uupui kesken matkaa. Sektorilta löytyi runsaasti ikkunan sirpaleita heloineen päivineen. Mulla oli seulonnassa tiistaiset ämpärit. Työstä ei meinannut tulla mitään. Ämpäreihin oli kertynyt sadevettä, vaikka ne olivat lehmuksen alla. Savi oli velliytynyt. Se tukki kaikki seulan reiät. Piti vain katsoa pintapuolisesti. Päätin silloin lahjoittaa museolle parit kevytpeitteet. Toivottavasti tulevat hyvään käyttöön. Elina muistutti meitä pysymään poissa 2 viikkoa. Meidän hommat jatkuvat 23.7. On vaikeaa pysyä poissa, on se vaan niin koukuttavaa.

10.7.2018 – Vierailu naapurissa

Taas laajentamassa Turkua! Vielä kirjaimellisemmin tänään.

Vierailimme Katedralskolanin kaivauksilla, joista onkin tullut melkoinen yleisömenestys. Olin todella vaikuttunut näkemästäni, en ollut kuvitellutkaan kuinka hyvin paikka on säilynyt seinineen, portaikkoineen, lattiakivetyksineen ja ovineen. Oppaamme kertoi meille tarkasti ja kattavasti eri kohteista, rakennusten omistajista sekä muista kivoista yksityiskohdista.

Löydöt olivat yllättävänkin samanlaisia, mitä olemme tehneet omalta kaivauspaikastamme Aboa Vetuksen sisäpihalla. Eroja toki löytyi kuten aina. Kuitenkin pullolasia, liitupiippuja, keramiikkaa yms.

Kierroksen kruunasi hieno 3D-mallinnettu esitys raunioista, joka tulee varmasti lähitulevaisuudessa kaikkien tutkittavaksi. Siinä kun pystyy seikkailemaan raunioissa vapaamuotoisesti. Oli aikamoinen elämys!

Tosin harmitus on iso siinä määrin henkilökohtaisesti, että tämä kohde peitetään ja päälle rakennetaan uusittu liikuntasali. Tämä toki on oma mielipiteeni. Mutta onneksi kohde on päästy tutkimaan huolellisesti asiantuntijoiden toimesta ja tämä luo aivan uutta kuvaa, sekä elävöitystä keskiaikaisen Turun ja Suomen historiaan.

– Kimmo Leijala

Valokuvat:

– Sanna Tulonen

Henkilön Sanna Tulonen kuva. Henkilön Sanna Tulonen kuva. Henkilön Sanna Tulonen kuva. Henkilön Sanna Tulonen kuva.

Kahmarikauha

Tänään tosiaan kahmarilla kaivettiin pohjoiskalotilla viime vuoden tasoon asti. Varokaa putoamasta kuoppaan. Kypärä päähän ja turvakengät jalkaan. Seinämiäkin pittää tukea. Maanantaisissa ämpärissä savi oli kuivuneet kokkareiksi. Nyt on ranteet kipeänä. Koskaan ei ole hyvin. Saatiin uusia ämpäreitä ja uusi lapio, mutta nekin taisivat loppua kesken. Leirikoululaiset valtaavat kaivuut ja seulat. Eteläkalotilla paljastui tiiltä.

3.7.2018 – Löytöjä parilta päivältä

Olemme kaivaneet eteläsektorilla ahkerasti, eikä pieni vesisadekkaan ole haitannut. Kaivausalueen päällä on tiukka savikerros, jonka parissa aika on kulunut hyvin. Etenemme hitaasti, mutta varmasti. Tältä alueelta on löytynyt paljon lasiesineiden osia ja luuta, kuten aiemminkin. Kuten edellisessä blogipostauksessa sanottiinkin: kaivuri on myös avannut viime vuoden kaivauskuopan, sekä vei pois melkoisen määrän kaivamaamme ja seulomaamme maata.

Mielenkiintoisia löytöjä ovat olleet mm. pala keskiaikaista keramiikka, sekä hauska pala astiaa, josta näkyy herrasmiehen kasvot. Myös hyvin säilynyt pala pientä pulloa oli mainio!

Alamme myös hahmottaa paremmin kokoajan kaivamamme kellarin rakennetta.

– Kimmo Leijala

 

02.07.2018

Tänään maanantaina tultiin hakemaan ylijäämämaata pois. Auto oli Rantakadulla ja puomin kanssa se nosti kahmarilla maata pois aidan yli. Loput mullat täytyy huomenna lapiolla ja kottikärryillä siirtää syrjään. Toinen seuloista siirrettiin uuteen paikkaan lähemmäs aitmuuria. Tällä muutolla työasento pysyi parempana. Tänään Ilari kasteli letkulla sitä osaa jota poistettiin lapioilla. Ehkä sitä oli helpompi irrottaa, mutta seulastapa se ei niin vaan mennytkään läpi. Myös ihan sinistäkin savea tuli seulalle. Se ei menekkään seulan läpi. On kuin muovailuvahaa. Eräät päästivät taiteilijaminänsä esiin ja taisivat muovata siitä koristeesineitä. Seulominen hidastui, kun taas lapioilla irroitettua maata tuli paljon. Tyhjät ämpärit

 

loppuivat usein kesken. Pyydettiin muinaisia (malli 2017) seuloja huomisesta alkaen lisää. Maanantaina tavanomaisten löytöjen lisäksi maasta paljastui 2 kpl eläinten leukaluiden puolikkaita hampaineen. Sitten paljastui keramiikan palanen 1300-luvulta. Se oli iso juttu. Kaivuu eteni pienen matkaa alaspäin. Nyt on kaivuuta takana jo yksi kuukausi.

30.06.2018

Lauantaina ja sunnuntaina tuli oltua montun reunalla. Mulla oli tehtävänä seuloa perjantain ämpäreitä. Ei kun hihat heilumaan. Elina vastaanotti vieraita yhteensä noin 70. Ihmiset ovat arkoja tulemaan katsomaan aidan sisään. Autoin osin myös Elinaa kertomalla niille, jotka tulivat seulan luo. Ilma oli sopivan viileää reunalla. ”Tohtori Ilari” kävi keskiaikaisessa asusteessa myös katsomassa. En ihan kaikkia ämpäreitä saanut seulottua. Välillä täytyi siirtää maata seulojen alta pois. Onneksi viikolla maa kuljetetaan pois. Ottaa selän päälle kumartua seulan päälle, koska maa vieressä on niin korkealla. Tuli myös päivien päätteeksi katsastaa markkinatarjontaa. Tänään kun tulin markkinoiden läpi, 4 ihmistä kahdesta kojusta pysäytti minut ja kysyi mitä me oikein lopulta haemme kaivauksilla. Illalla kun lompsin haalareissa kojun viertä, niin minua luultiin taas markkinoiden työntekijäksi, koska minulla oli nimikortti rinnassa. Täytynee ensi vuonna täydentää repertuaaria.